Puistoa reunustaa puut ja pensaat. Erityisen mukavaa on, että osa pensaista on marjapuskia, jotka ainakin viime kesänä pukkasivat runsaasti herukoita ja karviaisia. Jospa tänä kesänä ehtisin napata muutaman tertun jatkojalostusta varten. Hillo se on pienikin hillo.
Kun leikkikenttä alkaa ahdistaa voi puskien välistä kirmata Sinisaarenpuiston puolelle. Löytyy nurmea ja soraa sekä mäen nyppylä, joka uuvuttaa ainakin perässä juoksevan äidin. Kannattaa vähän varoa, ennen kuin syöksyy nurmelle kierimään sillä alueella on aika pajon koiria, joiden omistajat eivät välttämättä näe haukkujensa kokkareiden korjaamista parempaan talteen tarpeellisena. Nimimerkillä Ei se taidakaan olla käpy, millä lapseni leikkii!. Jos voimia löytyy vielä metsäseikkailulle, onnistuu se Ketunkalliolla, johon pääsee näppärästi Sahanpolulta paristakin kohtaa. Ketunkalliolta löytyy myös pikkuinen pururata, jos pöpelikkö ja kalliokiipeily ei innosta.
Näytä suurempi kartta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti