Oi Ankkalammen puisto, sinussa on sitä jotain (ja voisi olla vielä paljon enemmän)

(Huom! Jutusta puuttuvat kuvat blogistiäideistä riippumattomista syistä. Korjaamme asian mitä pikimmiten)

Ankkalammen puiston leikkikenttä eli viralliselta nimeltään Kaunisjärvenpuiston leikkikenttä on jätetty oman onnensa nojaan. Näky on kuin Kaurismäen elokuvasta: ruosteinen karuselli pyörii hiljaa tuulessa, ruusupuskat kurottavat ruokkoamattomia oksiaan kohti satunnaisia ohikulkijoita ja yksinäinen lapio odottaa hiekkakasassa pikku kaivajan kättä. Näky on sen verran lohduton, että omakin silmäkulma uhkaa kostua.

Vielä vajaamiehityksellä oleva testiryhmämme (A-M hoiti meidän "mediakontaktejamme" vielä mansesta päin) pöllähti melkein kukonlaulun aikaan puistoon ja valloitti leikkikentällä olevan kiipeilytornihässäkän alusen lapioillaan ja ämpäreillään. Joukon paljasjalkainen raumalaisvahvistus vaipui heti muistojen maininkeihin ja kertoi, kuinka jokunen vuosi sitten ankkalammen puisto oli vielä nasta paikka, johon oli mukava tulla syöttämään sorsia ja muita räpyläjalkaisia. Silloin lammen ympärillä oli kuulemma aita ja linnuilla lammen keskellä olevassa saaressa pienet tönöt suojaa ja lepoa varten. Vaan ei ole enää.

Samalla kun lapsemme kaatelivat iloisina ämpärikaupalla hiekkaa tornista alas maahan sekä toistensa housuihin ja kenkiin, tuijottelimme me puistoa ja paransimme maailmaa. Ankkalammen puistossa on hillittömästi hukkaan heitettyä potentiaalia. Rauman keskustassa ei esimerkiksi ole yhtään kunnon piknikpuistoa! Vanhan Rauman rauniopuistossa on tunnelmaa, mutta täällä olisi leikkikentän lisäksi nurmikenttää ja lääniä, missä juoksennella. Hurjimmissa visioissamme näimme pari puista paviljonkia, joissa eväänsä voisi syödä suojassa porotukselta. Voitaisiin jopa järjestää pientä kahvin ja pullan myyntiä, joko äitien tai jonkun muun tahon toimesta. Lammessa uiskentelisi ankkoja ja sorsia, joita voisi syötellä ja ihmetellä. Leikkipuisto olisi kunnostettu, olisi muutama härveli, kunnon hiekkalaatikko ja siistityt puskat. Molok nielaisisi roskat. Haaverit hoidettaisiin näppärästi kadun toisella puolella sijaitsevassa sairaalassa (vanhemmat tunnetusti arvostavat hyviä terveyspalveluita). Voitaisiin pitää puistojumppaa, lasten tapahtumaa ja vaikka mitä. Turistit piipahtaisivat puistossa Vanhan Rauman kierroksellaan ja huokailisivat "Oh, how lovely", "Wunderschön" ja "Vautsivau". Talvella lammella luisteltaisiin, puissa roikkuisi valoja, pörröinen poni kantaisi lapsosia lammen ympäri... Ankkalammen puisto voisi olla Rauman oma pikku Kirjurinluoto (Porilaiset ovat tässä edelläkävijöitä)!

Puiston surkea tila ihmetyttää, sillä kaupungin wihertoimen luokituksen mukaan puisto kuulu I-luokkaan eli sen pitäisi olla

- varustetasoltaan monipuolinen
- perusvarusteina mm. hiekkalaatikko, keinu, karuselli, jousieläin
- lisäksi liukuja, monitoimitelineitä, erikoisleikkivälineitä sekä puistokalusteita
- erilaisia istutuksia

(www.rauma.fi)

Ei leikkikenttää heti ylläolevasta kuvauksesta tunnistaisi.

Kuulostaako tämä ihan hullulta? Ovatko blogiäidit saaneet auringonpiston vai tunteeko joku muukin Ankkalammen puiston hehkun?



Näytä suurempi kartta



Näytä suurempi kartta

Välikatsaus ja suunnitelmia

Ihan mahtavaa on ollut huomata yleinen kiinnostus projektiamme kohtaan.Kiitos siitä teille! Parissa päivässä yli 200 uutta visiittiä blogissa on jo juhlimisen arvoinen juttu. Eli liput salkoon!

Lienee syytä vähän valottaa lyhyesti meidän jatkosuunnitelmia. Menossa ollaan ainakin Liikennepuistoon ja Merirauman kehuttuun puistoon (nimeä en tähän hätään saa päähäni)...Ehdottakaa meille, minne mennä seuraavaksi.  Hyvä listaus kaikista Rauman puistoista löytyy täältä . Oliskos muuten ideaa tehdä sama listaus mutta kartan muotoon? Lisäisi käytettävyyttä ja toisi iloa, kun pystyis helposti tsekkaamaan, mistä niitä puistoja oikein löytyykään. Nim. vaihtelu todella virkistää

Muistakaa myös  kommentoida! Kommenteista kerätään kooste elokuun alussa ja tuo kooste päätyy kaupungin isien ja äitien käsiin. Mitä enemmän saadaan konkreettisia kehitysideoita niin varmasti joku päätyy ihan toteutettavaksi saakka. Sana on vapaa. Hyödyntäkää mahdollisuus vaikuttaa!!!!

Kaikkien kommenttien kesken arvotaan myös loppukesästä teemaamme liittyviä palkintoja. Jos haluat osallistua arvontaan laita nimimerkki kommentin perään.

Lotanpellon leikkikenttä, kavereiden kesken Nallepuisto

Pyörän peräkärryt natisten suuntasimme kohti Kappelinluhtaa ja mystistä leikkipuistoa, josta kulmilla puhutaan nallepuistona. Mukana oli 2/3 testiryhmästä, yhden perheen lomaillessa Hämeen sydämessä. Aurinko porotti, linnut visersivät ja kumpikin äiti sai jenginsä liikkeelle ajoissa. Päivä alkoi siis lupaavasti.

Matka taittui jouhevasti ja Tiltan kyydistä pudonnut suurennuslasikin löytyi hetken etsiskelyn jälkeen. Selvisimme parilla sydämentykytyksellä. Muutama ylämäki kannatti polkea, sillä perillä meitä odotti kerrassaan mainio leikkipuisto. Puisto tuntui ilmestyvän "hiukka puskista", sillä Nallenpolun varrella ei puiston lisäksi ole kuin vanhusten palvelutalo, mutta eipähän ole turhaa häiriötä, puolin eikä toisin. Ajatus ikäihmisistä leikkipuiston vieressä tuntuu mukavalta ja yksi papparainen lasten touhua penkiltä tiirailikin. Puistoon näytti pääsevan myös toista lenkkipolkua/soratietä pitkin, mutta emme tällä kertaa lähteneet selvittämään, mistä polku tulee. Tasaisesti puistoon kuitenkin sitä kautta väkeä lappasi eli ihan mistään kinttupolusta ei ole kyse.


Nallepuistosta löytyy mukavasti vempeleitä, joissa ainakin meidän mukelot tuntuivat viihtyvän. Tarjolla on keinuja, hiekkalaatikko, pari hytkytintä ja kaksi "virikekeskusta" (kiipeilyteline lienee jo vanhentunutta sanastoa), joissa lapset voivat liukua, kiipeillä, tasapainoilla ja äidit vetää vaikka leukoja. Köh köh. Kaikki ehjiä, hyväkuntoisia ja jotenkin fiksusti mitoitettuja lapsille ja lapsenmielisille. Puistoa ympäröi jonkin sortin keto (anteeksi onneton luonnontuntemukseni), joka tuntui toimivan hyvin karkailua ehkäisevänä tekijänä. Ahtikin meinasi ottaa rauhalliseen tyylinsä ritolat Nallenpolkua pitkin sen sijaan, että olisi syöksynyt heinien ja muiden kasvisten
joukkoon.



Puistoon on fiksusti jätetty muutama koivu tuomaan varjoa paahteella. Tulivat tarpeeseen.
Pirttipöytä ja penkit helpottavat evästelyä ja roskat voi kätevästi heittää keskellä puistoa törröttävään Molokin kitaan eli roskikseen. Testiryhmä kiittelee erityisesti hyvästä ja siististä roskisratkaisusta! Joka liekkipuistoon samanmoinen, kiitos. Kesäkerhoja varten puistoon on tuotu bajamaja, joka valitettavasti oli lukittu muilta käyttäjiltä. Olisi tietysti kiva, jos ovet hotelli helpotukseen olisivat auki muillekin käyttäjille. Lapsoset voivat suhauttaa kedon puolelle, mutta vanhemmillekin tulee joskus Hätä. Kovin rauhalliselta puisto tuntui eli tuskinpa ilkivaltaa tahi
kakkatulvaa tarvitsee pelätä. Vai?

Testiryhmä tykkäsi puistosta ja aikoo palata sinne heti, kun koko ryhmä on taas koossa. Toivottavasti puistosta pidetään hyvä huoli, jotta siitä riittää iloa vastaisuudessakin.









Näytä suurempi kartta

Keskuspuistossa (hiekkaa tossut täyteen)

Ennen juhannuksen viettoon siirtymistä testiryhmä kävi Tiltan pyynnöstä keskuspuistossa. Keskuspuisto tarjoaa perussetin (keinuja, liukumäkiä, hiekkis) lisäksi ihan mukavan määrän vekottimia, mutta ei mitään aivan ihmeellistä - niinkuin keskuspuistoksi kutsutulta paikalta voisi odottaa. Puistoalueeseen kuuluu myös laaja viheralue.

Lapset tuntuvat tykkäävän kovasti tästä puistosta. Osasyynä saattaa olla puistossa sijaitsevan kahvilan jäätelötarjonta. Tilta totesi, että tässä puistossa on kivaa, koska voi mennä minne vaan, koska ei ole aitoja. Mistä pääsemmekin äidit moittivat -osioon. Puistoalue on laaja eikä aitoja tosiaan ole. Yksi kiva kiipeilyteline on syrjempänä, lähellä ruuhkaista risteystä. Liikenne on vilkasta lähes joka sivulla ja näkyvyys puiston reunalta toiselle on varsin heikko, syynä puinen laiva-esiintymislava keskellä puistoaluetta.

Laiva on lasten mielestä hirmuisen hauska, ainakin niin kauan kuin sormissa ei ole tikkuja. Suikki ja Urde testasivat lavalta liukumista hylätyllä,pyörättömällä skeittilaudalla. Henkilövahingoitta selvittiin. Myös laivaa vastapäätä oleva kivinen katsomo on lysti kiipeilypaikka. Eipä näitä ole taidettu ensisijaisesti lasten käyttöön tarkoittaa, mikä luonnollisesti lisää niiden vetovoimaa. Ongelmana on, ettei kuopusta keinuttava äiti nää, onko esikoinen kannella, yli laidan vai puiston toisella äärilaidalla.

Äidit moittivat myös puiston kenkiin tunkevan runsasta hiekoitusta. Ymmärrämme kyllä turvallisuusvaatimukset, mutta puistossa on niin lasten, aikuisten kuin vaunujenkin eteneminen todella raskasta. Treenimuotona kaksosrattaiden vetäminen puiston poikki on tehokasta, mutta raivostuttavaa. Autotietä kohti kiitävä lapsi saa ratkaisevan etumatkan, jos äidillä on vielä
hiekkaeste ylitettävänään.

Tasala Vilkk ja Hakri Iiro houkuttelevat lapsia pärskeisiin. Paljaskonttisena raumalaisena en voi sanoa tästä vesielementistä mitään pahaa. Etenkään kun omat lapseni eivät ole - toistaiseksi - veteen pulahtaneet.

Keskuspuistossa viihtyy ja useimmiten leikkikavereita on paikalla. Puisto on siisti, ja kahvila terasseineen on aivan vieressä. Kiva leikkipaikka, mutta kaupungin ykköspuistoksi kuitenkin hieman vaatimaton. Mahtaakohan tilaa riittää enää lisävempaimille?

Sinisaaren leikkikenttä

Sinisaarenpuistosta, vain kivenheiton päästä keskustasta ja kanaalista, löytyy Sinisaaren leikkipuisto. Virallinen osoite on Aittakarinkatu 24-26. Puistossa on oma puolensa sekä isommille että pienemmille lapsille ja hilavitkuttimia löytyy kummallekin "asiakasryhmälle". Meidän pojat risteilevät sujuvasti puolelta toiselle ja hyödyntävät tarjontaa kykyjensä ja senttiensä mukaan. Kummaltakin puolelta löytyy keinut, liukumäet, hytkyttimiä ja pyörittimiä. Hiekkalaatikko aka hiekkis löytyy lilliputtipuolelta, mutta on sen verran iso, että siihen kyllä mahtuu mukelo jos toinenkin. Puisto on siisti ja laitteet kunnossa. Roskis ja penkki löytyy.

Puistoa reunustaa puut ja pensaat. Erityisen mukavaa on, että osa pensaista on marjapuskia, jotka ainakin viime kesänä pukkasivat runsaasti herukoita ja karviaisia. Jospa tänä kesänä ehtisin napata muutaman tertun jatkojalostusta varten. Hillo se on pienikin hillo.

Kun leikkikenttä alkaa ahdistaa voi puskien välistä kirmata Sinisaarenpuiston puolelle. Löytyy nurmea ja soraa sekä mäen nyppylä, joka uuvuttaa ainakin perässä juoksevan äidin. Kannattaa vähän varoa, ennen kuin syöksyy nurmelle kierimään sillä alueella on aika pajon koiria, joiden omistajat eivät välttämättä näe haukkujensa kokkareiden korjaamista parempaan talteen tarpeellisena. Nimimerkillä Ei se taidakaan olla käpy, millä lapseni leikkii!. Jos voimia löytyy vielä metsäseikkailulle, onnistuu se Ketunkalliolla, johon pääsee näppärästi Sahanpolulta paristakin kohtaa. Ketunkalliolta löytyy myös pikkuinen pururata, jos pöpelikkö ja kalliokiipeily ei innosta.





Näytä suurempi kartta

Aarningonkadun auringossa

1/6 testiryhmä työn touhussa.

Alkanut kesä helli meitä helteellä. Siinäpä haastetta pienten taaperoiden kanssa. Mistä löytyy suojaa pienemmille lapsille ja tarpeeksi kiinnostavaa touhua isommille?

Siispä Aarningonkadulle. Puistosta löytyi paljon puita ja pensaita varjostamaan ahkeria tutkimusmatkailijoita. Puisto onkin yksi lasten suosikeista, mutta äitejä hirvittää. Nimittäin aukot puistoa ympäröivässä aidassa. Ne himpurat kun sijaitsevat sellaisissa kohdissa, että joka puolelta puistoa ei näe, onko lapsi oikealla puolella puistoa vai ei.

Muuten aidattu puisto saa paljon plussia myös äideiltä: on roskis, paljon erilaista tekemistä eri ikäisille lapsille, hyvää siistiä hiekkaa hiekkalaatikossa, kunnon pöytä sekä penkit...

Ja mikä parasta. Puisto tarjoaa hilavitkuttimien lisäksi luonnon oman leikkikentän: kivisen seikkailukallion. Se olikin lasten mielestä kaikista kivointa koko puistossa. Sieltä löytyi jättimuurahaisiakin!

Josko puistoon saataisiin vielä festareilta tuttu bajamaja ja fiksu muistutus teiniosastolle siitä, että pienet lapset eivät pidä lasinsiruista jalkapohjissa. Maailma olisi taas hitusen parempi paikka tai ainakin Aarningonkadulla aurinko hellisi lapsia ja äitejä vieläkin pitempään...


Näytä suurempi kartta

Pikkupuistossa keinumassa

Pieni on kaunista ja koko ei ratkaise. Vanhat viisaat sanonnat pitävät nytkin paikkansa. Jostain syystä nimetön pikkupuisto vanhan Rauman sydämessä lämmittää Suikin mieltä.
Näytä suurempi kartta

Tänään sateen tauottua pieni mies esitti toiveen: "Mennään äiti pikkupuistoon keinumaan." Ja niin 1/3  testiryhmästä otti haasteen vastaan ja suuntasi kulkunsa kohti Vähämalminkatua. Puisto on soma. Jännä miten kaksi keinua ja retroileva hiekkalaatikko jaksavat kiinnostaa kerta toisensa jälkeen. Parasta puistossa Sulon mielestä on se, kun ottaa oikein kovat vauhdit keinussa, voi pää osua puun oksiin. Välillä meillä aikuisilla voisi olla ehkäpä oppimista lasten viisaudesta?

Sinilinnun pihalla

Testiryhmä ryntäsi heti ensimmäisenä aukioloviikkona Sinilinun kesäpihalle. Sinilintu on avoin päiväkoti, joka näin kesäkuussa (ja hiukkasen elokuussakin) tarjoaa mukavan leikkipaikan ihan kaikille perheille ja ihan ilmaiseksi. Pihalla järjestetään lauluhetki kymmenen aikaan. Etukäteen ilmoitetaan myös, koska on grilli kuumana tai mahdollisuus pihakirppikseen. Kahvia ja pillimehua on myytävänä, vessaan pääsee ja ruoan voi lämmittää sisätiloissa. Kaikki mahdolliset toivottavat palvelut siis! Lisää tietoa kaupungin järjestämästä kesäleikkitoiminnasta löytyy täältä.

Testiryhmän vanhimmat muksut eivät lauluhetkeen malttaneet osallistua, sillä kivaa tekemistä on tarjolla niin paljon. Tilta luetteli myöhemmin, että hauskinta oli laiva ja keinuminen ja trampoliini ja vesimaalaus ja leluautojen pesu ja naulojen nakuttelu pölleihin ja leikkimökki - ja kaikki. Hetken laululeikittyään Ahti siirtyi vaeltelemaan ympäri pihaa nukenrattaita työntäen. Suikki kiipesi miehekkäästi pihasyreeniin ja Urde testasi liukumäkeä mäkihyppytyyliin.

Tässä me

Testiryhmä esittäytyy:

Suikki ja Hiljuska: top 3 keinu, keinu ja keinu, Ahti: miten puistosta pääsee pois, Tilta: miten helposti pojat saa komennettua karuselliin. Uge tykkää juosta. Maasto kuin maasto käy. Aatos tekee maaperätutkimuksia.