Kesästä, joka oli menevä

Syyskesä tarjoaa vihdoin hetken päivittää kesän leikkikenttäkokemukset. Testiryhmän hiekkalelu-yksikkö tutustui kolmeen uuteen puistoon. Lisäksi yksikön äiskä pyöräili muutaman leikkikentän hiekkalaatikolle itsenäisesti, mutta niistä ei tämän enempää.

Telakankadun leikkikenttä

Testiryhmän erikoisyksikkö polkee Lonsiin Telakankadun leikkikentälle. Paikka on pieni, symppis ja rupsahtanut, mutta vakiokäyttäjiensä rakastama. Vakkarit ovat varovaisia puutteiden raportoinnissa, sillä pelkäävät, että koko leikkikenttä jyrätään. Älkää siis missään nimessä niin tehkö, kaupungin viisaat päättäjät. Leikkikenttä on tärkeä kohtauspaikka ja raihnaisenakin korvaamaton. Tuskin vastaavaa liukumäkeä enää muualta löytyy ja se mahdollistaa monenlaiset leikit. Tämä leikkikenttä kerää pisteet sympaattisuudesta.

Hiekkakuopantien leikkikenttä

Pienen etsiskelyn jälkeen testiryhmä saapuu (periaatteiden vastaisesti) pappa-taksin kyydillä metsäiselle leikkikentälle Monnassa. Leikkikentältä löytyy perussetti: keinut, myös vauvoille, liuku, hiekkis ja muutama hauska hetkutin. Toivottavasti  leikkikenttä on poikkeuksellisesti jaettu kahtia lippusiimalla, leikkikentän halkaisevaa pyörätietä taidetaan käyttää tilapäisesti autotienä. Kaikkea kivaa ja välttämätöntä leikkikentältä löytyy, mutta silti testiryhmä ei oikein innostu. Pappa-taksi jatkaa siis seuraavaan kohteeseen, jossa iskeekin hillitön puistokateus.

Heilamontien leikkikenttä

Voi Kortelan lapset miten onnekkaita olette! Tämä leikkikenttä tarjoaa iloa moneen makuun. Kaksi erilaista kiipeilyteline-liukumäkeä, hetkuttimia ja keinut. Hiekkalaatikko integroituna toisen liukumäen rajattuun hiekka-alueeseen. Iso nurmikkoalue, jossa puita tarjoamassa varjoa. Hiekkakenttä ja futismaali. Testiryhmää harmittaa, ettei jalkapalloa ymmärretty ottaa mukaan.

Tämä leikkikenttä tarjoaa ajanvietettä vähän isommillekin lapsille - kunpa ne vielä oppisivat olemaan sotkematta! Läheiseltä huolto-asemalta oli käyty sokeripitoista evästä ostamassa ja jäljet jätetty toisten ihailtavaksi. Se ajatus lohduttaa, että 15 vuoden kuluttua ne samat tyypit käyvät lastensa kanssa leikkikentillä ja jatkavat tätä paheksunnan ketjua. (Tässä vaiheessa on paikallaan kehaista, että testiryhmän äiskät ovat jo nuoruudessaan ymmärtäneet, että roskat kuuluvat roskikseen.)

Tämä leikkikenttä on yksi testiryhmän ehdottomista suosikeista!

Polarin piilopuisto - retroo!

Ensimmäinen yritys viedä hiekkaleluja Polarin leikkikentälle tyssää yksinkertaisesti siihen, että testiryhmän erikoisyksikkö ei löydä puistoa. Vaan ei hätää! Kaverimme Totti tietää missä puisto luuraa. Testiryhmä saa team Totin lisäksi mukaansa myös team Aleksin. Eiköhän tällä porukalla puisto löydy.

Teollisuuskadun Hankkarintien puoleisessa päässä pujahtaa metsään polku, jota pitkin leikkikentälle pääsee. Vaunukyytiläisten kanssa kannattaa kurvata parkkipaikan poikki, josta on leveämpi tie puistoon. Leikkikenttää ympäröivät kerrostalot ja mäntymetsikkö kallioineen.

Leikkikenttä ilahduttaa äiskiä mennäaikojen hengellään. Vihdoin löytyi se omasta lapsuudesta kasari-vuosina tuttu kolmionmallinen liukumäki-maja, joka tarjosi puitteet lukuisiin erilaisiin leikkeihin! Kiipeilyteline (vaikuttaa modernilta taiteelta, lapset tulkitsivat sen raketiksi) ja puiset, pyöreät majat rykelmässä ovat myös saman aikakauden tuotoksia. Mahtavaa! Ja rengaskeinukin vielä!

Valtava hiekkalaatikko on juuri saanut täytettä ja hiekkavuori täyttyy valloittajista. Lähdön hetkellä onkin sitten vähemmän hauskaa yrittää löytää haudattuja hiekkaleluja.  Testiryhmä suosittelee niin lapsille kuin retroileville äiskille!

------

Loppukaneetiksi vielä lista leikkikentistä, joihin lahjoitetut hiekkalelut jaettiin. Osassa puistoja lelut ovat säilyneet hienosti, osassa ihmisten törppöys tahi huolimattomuus on korjannut satoa. Hiekkalaatikoihin on päätynyt erilaisia settejä, isompiin puistoihin suurempia satseja, pienempiin lähinnä lapioita ja ämpäreitä.

Aarningonkadun lk

Ahteentien lk

Heilamontien lk

Hiekkakuopantien lk

Huuhkajantien lk

Kalliokielonkadun lk

Karpalopolun lk

Kaunisjärvenpuiston lk

Keskuspuiston lk

Lajon lk

Lotanpellon lk

Malikkavaheen lk

Metsäojantien lk

Nyberginpuiston lk

Siilotien lk

Sinisaaren lk

Ahonpellon lk

Helsingintorin lk

Onnelan lk

Polarin lk

Raumanmerenkadun lk

Telakankadun lk

Viipurinpuiston lk

Testiryhmä kiittää ja kumartaa. Katsotaan, mitä kesät kaupungissa jatkossa tarjoavat.

(Tänä syksynä käydään varmasti tutustumassa vielä uudistuneeseen Kanalinrannan leikkikenttään, joka ainakin suunnitelmissa kuulosti varsin lupaavalta.)

HEINÄKUINEN HEIPPA!

Hiekkaleluröykkiön viimeisenkin satsin kohtalo ratkesi vihdoin, kun testiryhmä päätti sen päätyvän Helsingintorin leikkikentälle - josta aiemmin viedyt hiekkalelut ovat mystisesti kadonneet! Tämä leikkikenttä on keskeisellä paikalle myös kaupungissa vierailevia ajatellen, ja, rehellisesti sanoen, eihän puistossa tällä hetkellä ole muuta kuin hiekkis. Paitsi tietysti sympaattinen, varjoa tarjoava kiipeilypuu.

Muuten lelut tuntuvat säilyneen käyttötarkoituksessaan ja -kohteissaan mukavasti. Onnelan puistostakin löytyy taas yhteisleluja pienen harharetken jälkeen. Joissain puistoissa vakiokäyttäjät ovat merkanneet yhteisleluja, kiitos siitä heille. Testiryhmän permanent-tussit paljastuivat vähemmän permanenteiksi hiekkalelujen käsitellyllä pinnalla.

Hiekkalelujen jakelu on tutustuttanut testiryhmän vapaajaoston uusiin, kivoihin puistoihin. Nyt lomailu pitää sen verran kiireisenä, että näihin visiitteihin täytyy palata kuvien kera heinäkuun loppupuolella. Samalla laitamme blogiin myös listan leikkikentistä, joihin hiekkaleluja jaettiin.
Siihen asti, näihin tunnelmiin.

KESÄKUINEN HEIPPA!

Hiekkaleluja on saatu jaettua 14 puistoon ja vielä noin kymmeneen on tavaraa tulossa. Viereisessä valokuvassa on perussetti, jollaista pienin muunnelmin hiekkalaatikoihin jaetaan. Hiekkalelujen merkkaus osoittautui suojapinnoitteen takia varsin haastavaksi, joten heitimme permanent-tussit nurkkaan ja päätimme vapauttaa lelut ilman puumerkkejä. Ei niin, että merkkaamisesta olisi ollut iloa: testisatsi Onnelan puistoon oli merkattu ja vieläpä piirroksin koristeltu (Tilta-design), vaan joku on mukanaan vienyt kaiken yhtä ämpäriä lukuun ottamatta. Toivottavasti toisissa puistoissa ei käy yhtä törppöä ja itsekeskeistä porukkaa. Kyllä jurppii!

Vaan eipäs vaivuta synkkyyteen, leikkikentillä on tapahtunut iloisia asioita sitten viime kesän. Malikkavaheen hajotetun keikkulaitteen tilalle on ilmestynyt hieno hevoskiikku. Lajon leikkikentältä ei viime kesänä löytynyt roskista, mutta nyt seisoo komea molok näkyvällä paikalla. Vanhan Rauman Helsingintorin pieni leikkikenttä on menettänyt turvallisuussyistä keinunsa. Vielä ei tiedetä mitä tilalle tulee, kovin suurta ei puistoon edes mahdu. Testiyhmä toivoo rengaskeinun paluuta, ne kun ovat nykyään melkoisia harvinaisuuksia. Tai ainakin jonkinlainen keinu - tai vaikka tuollainen hevoskiikku! Jousieläimistä tuskin riittää riemua yhtä pitkäksi aikaa kuin keinusta tai kiikusta.

Testiryhmä yrittää mitä pikaisimmin saada loputkin lelut jakoon. Laitetaan sitten blogiin lista onnekkaista hiekkalaatikoista, joille leluja saatiin. Tulkoon vain hyviä kakkuja!

RESURSSIJAON JA KAKUNTEKEMISEN VAIKEUDESTA

Testiryhmän vapaajaosto kävi Keskuspuistossa ja nakkasi samalla hiekkalelusatsin hiekkikseen. Satsi sisälsi kolme lapiota ja ämpäriä, haran, sihdin ja pari muottia. Myös Aarningonkadun puisto on jo saanut samanlaiset lelut. Vastaavanlainen satsi on tulossa vielä kahdeksalletoista leikkikentälle ympäri Raumaa. Lisäksi pariin puistoon riittää vielä lapioita ja ämpäreitä, kuten Onnelan hiekkikseen on jo ilmaantunutkin. Testiryhmä on yrittänyt maantieteellis-matemaattisen pohdinnan kautta saavuttaa tilanteen, jossa leluja ripotellaan mahdollisimman tasapuolisesti ympäri kaupunkia. Rajallisista resursseista ei valitettavasti riitä ihan kaikkiin puistoihin. (Lahjoituslaatikot eivät muuten sisältäneet autoja, vaikka joku niin lehdistötilaisuudessa taisi uumoilla.)

Hiekkaleipominen Keskuspuistossa tyssäsi muuten siihen, että sopivan kosteaa hiekkaa ei ollut tarjolla. Kuivaa hiekka riitti nilkkaa myöten (Tilta epäili, että tässä pitää kaivaa Japaniin asti), mutta juuri kun tummempaa hiekka tuli näkyville, lapio iskeytyi sen läpi savipohjaan. Hiekkalaatikossa on käynyt ajan ja käytön myötä hiekkakato! Toivottavasti hiekkaa saadaan pian lisää. Aarningonkadulla ja Onnelassa hiekkaa piisasi oikein kiitettävästi.

Ensi viikolla jatketaan hiekkalelujen jakamista leikkikentille. Eiköhän parin viikon aikana onnistuta kuskaamaan lelut kohteisiinsa.

HIEKKALELUKASA ODOTTAA VAPAUTUSTA

Testiryhmä sai tänään haltuunsa kolme pahvilaatikollista Plaston hiekkaleluja. Laskelmien mukaan tavaraa riittää parillekymmenelle leikkikentälle - merkkaamme lelut puistokohtaisesti omin pikku kätösin ja kuljetamme hiekkalaatikoihin.
Tavoitteena on saada lelut käyttäjilleen parin viikon sisällä.

Testiryhmä haluaa kaikkien hiekkalaatikoilla viihtyvien nimissä kiittää Rauman City-kauppiaita, Keulaa ja Plastoa, jotka lähtivät mukaan hiekkalelutalkoisiin. Pidetään leluista hyvää huolta, jotta iloa riittää pitkään, niin raumalaisille kuin kaupungissa vieraileville lapsiperheille!

MENNEEN TALVEN LUMISTA JA KESÄSTÄ, JOKA ON TULEVA

Testiryhmä on havahtunut talvihorroksesta muutosten kevääseen. Testiryhmän Manse-yksikkö palaa synnyinseudulleen Sulon raumangiälisestä puheenparresta huolestuneena. Sinisaaren tehotiimin opiskelija-äiskä on onnistunut työllistämään itsensä ihan koko kesäksi. Vain sohlo & solko äiteineen jatkaa auvoista Ellun kanat -elämäänsä. Nähtäväksi jää, miten aktiivinen testiryhmä tulevana kesänä on – testattavaa kun lapsiystävällistä mainetta havittelevassa Rauman kaupungissa kyllä riittäisi.

Käännetään hetkeksi auringon sokaisemat silmämme viime talveen. Testiryhmä pysytteli lähinnä kotinurkkauskollisesti lähimäissä Katarina Westerlingiin puistossa ja Sinisaaressa. Westerlingissä parasta antia oli jääliuku, joka tarjosi optimaalisella kelillä hurjat vauhdit myös ilman liukumavälineitä. Äitien testaustulosten mukaan liukuri oli mukavin tapa päästä mäkeä alas, vaikkakin se saattoi hieman häntäluuta hivellä. Vatsalihasten käyttöä edellyttävä liukuri tarjosi myös hienon tilaisuuden pyrkiä kohti utopiaa, jota myös bikinikunnoksi kutsutaan.  Testiryhmä jäi kaipaamaan napakelkkaa, jota varten Sinisaaressa olisi oma tappikin valmiina. Jospa ensi talvi tarjoaisi mahdollisuuden tähän perinnehupiin.

Muita mukavia mäkiä oli tarjolla muun muassa Onnelan ja Aarningonkadun puistoissa. Onnelaa aurattiin kiitettävästi ja siten oli mäkikin saatu kohoamaan. Aurausta sen sijaan jäi kaipaamaan Keskuspuisto, jossa sai vaihteen vuoksi kahlata lumessa. Aarningonkadun luonnonmäki antoi hulppeat vauhdit, mutta tarjosi myös pakotien puistosta: hyvällä liu’ulla pieni laskija päätyi houkuttelevan lähelle autotietä juuri aidattomassa kohdassa. Lumivuoriseikkailua kaipaava löysi etsimänsä Lähdepellolta, johon oli tänäkin talvena kasattu mahtavat lumikeot. Liukumäkiäkin oli eri laskuvälineille ja nopeuksille.  

Kanssaihmisten hyvänsuopuutta testiryhmä mittasi rakentamalla Tekkalan a.k.a. heppapuistoon lumiukon. Yllättävän kauan, suorastaan viikkoja, sai ukko seisoa hymyämässä, ennen kuin jollekulle tuli tarve tyrkätä pää harteilta.

Sen verran aktiivinen testiryhmä on talvikaudella ollut, että ajatus yhteisistä hiekkaleluista Rauman leikkikentillä on edistynyt hienosti. Rauman mukavat city-kauppiaat ovat yhdessä Keulan kanssa käyneet hiekkalelu-ostoksilla ja kenties lelut ennättävät hiekkalaatikoihin vielä toukokuun aikana. Leluja ei valitettavasti riitä kaikille Rauman leikkikentille, joten heitämme haasteen heille, joiden nurkissa lojuu käyttämättömiä hiekkaleluja: ehjät ja leikkiin kelpaavat lelut voi käydä nakkaamassa lähipuiston hiekkalaatikolle.  

Tulevaa testausaktiivisuutta on vaikea ennakoida, mutta joka tapauksessa lähestyvä kesä saa hymyn huulille. Pääskysiä odotellessa!

Projektistamme tiivistetysti ja lennokkaita ajatuksia

1.9 jaettiin kaikkiin raumalaisiin kotitalouksiin Rauma-lehti. Lehden sivulta 18 saattoi lukea jo vähän etukäteen mitä tuleman pitää:  Testiryhmä menee tulevana tiistaina 6.9. tapaamaan Ensiviisaiden perhematkailu-ryhmää ja esittelee samassa tilaisuudessa myös medialle blogin antia.  Koska kaikki te arvon lukijat, ette mukaan pääse, laitan nyt tässä samalla vähän tiivistetysti tietoa myös tänne armaan blogimme sivuille.

Kaikki sai alkunsa kysymyksestä, mitä kaupungissa voi tehdä kesällä lasten kanssa? Päätimme rikkoa tutun kaavan, jonka mukaan vaunukaravaani sopii treffit aina lähimpään puistoon. Siihen, joka tuttuna ja turvallisena jo kyllästyttää. Ainakin äitejä. Ja koska monta päätä ajattelee paremmin kuin kolme, niin ajattelimme tehdä omista tuumauksistamme julkisia blogin avulla. Jospa kerrankin syntyisi aitoa keskustelua ja asioihin saisi vaikutettua!

Tätä kirjoittaessani voin vain myhäillä tyytyväisenä. Blogia on luettu 3.9. 2011 mennessä ( ajanjakso toukokuu-elokuu) 2080 kertaa ja 13 eri maassa mm. Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa.  Kommentteja on jätetty 49 kappaletta. Keskustelua aiheeseen liittyen on käyty puistoissa ja mediassa. Uudistamisessakin onnistuttiin!

Kaupunki puistoineen yllätti positiivisesti! Leikkipuistoja on yhteensä 37 kappaletta eri puolilla kaupunkia. Puistot on jaettu kunnossapidon ja tarjolla olevan välineistön mukaan  I ja II -tason puistoiksi. Blogia varten puistot valikoituivat testiryhmän mielenkiinnon ja suositusten perusteella. Tarkastelujaksolla ( toukokuu-elokuu alku) ehdimme käydä 22:ssa puistossa.  Lisäksi testiryhmän ulkopuolinen taho raportoi yhdestä puistosta. Puistojen lisäksi testiryhmä bloggasi Rauman matkailusaarista, Vesitornista, kesäisen Rauman kulttuuriannista sekä vertailun vuoksi Turun Kupittaanpuistosta.

 Leikkipuistojen lähempi tarkastelu ja analyysi keskittyi viiteen eri kategoriaan: turvallisuus, esteettömyys, siisteys, yleinen viihtyvyys sekä mahdolliset kehittämisideat. Kaikista puistoista ei löytynyt kommentoitavaa jokaiseen edellä mainittuun kohtaan. Suuri huomio oli, että varsin pienillä ja edullisilla muutoksilla puistoista saataisiin vieläkin parempia kuin ne nyt ovat. Laatu ratkaisee ei määrä. Pääsääntöisesti huomiota ja keskustelua herättivät aitojen puute, turvahiekan käyttö, roskiksien, vessojen ja katoksien puuttuminen sekä ikuisuuskysymys -mitä tehdä nuorisolle, joka sotkee puistoja.

Havaintoja eteenpäin vietäväksi voisivat tiivistetysti olla nämä:

• Puistoihin lisää roskiksia.

• Katos, jonka alla voisi nauttia eväitä sateesta tai paahteesta huolimatta, tarvittaisiin jokaiseen puistoon. Mahdollistaisi puistoissa pitempään viihtymisen. Tällä hetkellä katoksia löytyy vain Liikennepuistosta.

• Aita ei riistä vapautta vaan tuo sitä lisää. Niin puistossa olevalle aikuiselle kuin lapsellekin.

• Vessa (voisi jopa maksaa muutaman sentin. Saataisiin katettua kustannuksia ja ehkäistäisiin ilkivaltaa). Halvempi vaihtoehto olisi puiston infotaulun yhteyteen ( jos sellainen puistossa on) laittaa maininta siitä,  mistä löytyy lähin yleinen käymälä.

• Erilaiset touhuamisvälineet eri puistoihin. Nyt tarjonta on melkoisen yksipuolista. Samat vekottimet seuraavat puistosta toiseen. Iloinen yllätys oli yhdessä puistossa yhteiseksi tarkoitetut hiekkalelut. (Ainakin tämän kaupunki voisi edullisesti toteuttaa Keskuspuistossa, joka  kesäisin houkuttaa turisteja.)

• Puistojen esteettömyyteen kiinnitettävä huomiota. Turvahiekan käyttäminen paksuna kerroksena koko puistossa estää kulkemisen vaunujen kanssa.

• Puistoihin olisi hyvä saada sopivaa tekemistä vauvasta vaareihin. Nuorisolle voisi olla tarjolla parkour-rataa, isompiin puistoihin mahtuisi skeittiramppi jos toinenkin; vanhuksille penkkejä ja vaikkapa iso shakkiruudukko.

• Puistojen kunnossapidosta tulisi voida huolehtia ympäri vuoden ja rikkoontuneet vekottimet tulisi saada kuntoon mahdollisimman nopeasti.

Kaikesta tästä innostuneena bloginaiset ideoivat seuraavaa.

1. Sinilinnun yhteyteen heinäkuun ajaksi puistoruokailu. Tilat kaupungilta, ruuat vapaaehtoisvoimin. Ensin vaikkapa pari kertaa viikossa, jos kiinnostus kasvaa, lisätään kertoja.
2. Tuotetaan Muistojeni puistot- julkaisu. Kaikki halukkaat saisivat kirjoittaa omat puistomuistelonsa ja niistä kerättäisiin julkaisu. Tuotolla ( mainokset, tukijat, lahjoittajat) hankitaan johonkin puistoon jokin hilavitkutin. Tälläistä toimintaa tukenee Kordelinin säätiö, Taidemuseota voisi kysyä yhteistyöhön?
3. Järjestetään vanhojen hiekkaleikkikalujen keräys. Jaetaan puistoihin yhteiseen käyttöön.
4. Lapsille ja nuorille järjestettäisiin suunnittelukilpailu teemalla Unelmieni puisto. ( Kts. Helsingin Sanomien artikkeli 19.6 2011) Ideat myös huomioitaisiin esimerkiksi uutta Liikennepuistoa suunnitellessa.
5. Ankkalammen puistosta kaikkien raumalaisten olohuone ja koko Rauman ylpeydenaihe. Yhteistyöhön uuden ajan puistoa ideoimaan ja toteuttamaan kotimainen LAPPSET. Rahoituksessa auttamaan niin yrittäjät kuin Lionsit yms. Voitaisiin järjestää hyväntekeväisyyshuutokauppa, jonka tuloilla puisto kunnostettaisiin.
6. Keskuspuiston aitaa voisivat olla rakentamassa kaupungin lisäksi OPEKAS ry:n käsityöopettajaopiskelijat. Samalla kun aita vihittäisiin käyttöön puistossa voitaisiin järjestää lastentapahtuma, jonka ohjelmasta vastaisi kaupunki yhdessä opiskelijoiden kanssa. ( SAMK, YO)
7. Pitsiviikoille saatava lisää toimintaa alle viisivuotiaille lapsille. ( Pitsisirkus?, Pitsiseikkailurata puistossa?, Puiston koristelu pitsein? )
8. Luotava yhdessä kaupungin kanssa toimintamalli ideoiden toteuttamiseksi. Kuka vastaa ideoinnista, toteutuksesta, rahoituksesta? Mikä on aikataulu?

Ehdota lisää!