Projektistamme tiivistetysti ja lennokkaita ajatuksia

1.9 jaettiin kaikkiin raumalaisiin kotitalouksiin Rauma-lehti. Lehden sivulta 18 saattoi lukea jo vähän etukäteen mitä tuleman pitää:  Testiryhmä menee tulevana tiistaina 6.9. tapaamaan Ensiviisaiden perhematkailu-ryhmää ja esittelee samassa tilaisuudessa myös medialle blogin antia.  Koska kaikki te arvon lukijat, ette mukaan pääse, laitan nyt tässä samalla vähän tiivistetysti tietoa myös tänne armaan blogimme sivuille.

Kaikki sai alkunsa kysymyksestä, mitä kaupungissa voi tehdä kesällä lasten kanssa? Päätimme rikkoa tutun kaavan, jonka mukaan vaunukaravaani sopii treffit aina lähimpään puistoon. Siihen, joka tuttuna ja turvallisena jo kyllästyttää. Ainakin äitejä. Ja koska monta päätä ajattelee paremmin kuin kolme, niin ajattelimme tehdä omista tuumauksistamme julkisia blogin avulla. Jospa kerrankin syntyisi aitoa keskustelua ja asioihin saisi vaikutettua!

Tätä kirjoittaessani voin vain myhäillä tyytyväisenä. Blogia on luettu 3.9. 2011 mennessä ( ajanjakso toukokuu-elokuu) 2080 kertaa ja 13 eri maassa mm. Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa.  Kommentteja on jätetty 49 kappaletta. Keskustelua aiheeseen liittyen on käyty puistoissa ja mediassa. Uudistamisessakin onnistuttiin!

Kaupunki puistoineen yllätti positiivisesti! Leikkipuistoja on yhteensä 37 kappaletta eri puolilla kaupunkia. Puistot on jaettu kunnossapidon ja tarjolla olevan välineistön mukaan  I ja II -tason puistoiksi. Blogia varten puistot valikoituivat testiryhmän mielenkiinnon ja suositusten perusteella. Tarkastelujaksolla ( toukokuu-elokuu alku) ehdimme käydä 22:ssa puistossa.  Lisäksi testiryhmän ulkopuolinen taho raportoi yhdestä puistosta. Puistojen lisäksi testiryhmä bloggasi Rauman matkailusaarista, Vesitornista, kesäisen Rauman kulttuuriannista sekä vertailun vuoksi Turun Kupittaanpuistosta.

 Leikkipuistojen lähempi tarkastelu ja analyysi keskittyi viiteen eri kategoriaan: turvallisuus, esteettömyys, siisteys, yleinen viihtyvyys sekä mahdolliset kehittämisideat. Kaikista puistoista ei löytynyt kommentoitavaa jokaiseen edellä mainittuun kohtaan. Suuri huomio oli, että varsin pienillä ja edullisilla muutoksilla puistoista saataisiin vieläkin parempia kuin ne nyt ovat. Laatu ratkaisee ei määrä. Pääsääntöisesti huomiota ja keskustelua herättivät aitojen puute, turvahiekan käyttö, roskiksien, vessojen ja katoksien puuttuminen sekä ikuisuuskysymys -mitä tehdä nuorisolle, joka sotkee puistoja.

Havaintoja eteenpäin vietäväksi voisivat tiivistetysti olla nämä:

• Puistoihin lisää roskiksia.

• Katos, jonka alla voisi nauttia eväitä sateesta tai paahteesta huolimatta, tarvittaisiin jokaiseen puistoon. Mahdollistaisi puistoissa pitempään viihtymisen. Tällä hetkellä katoksia löytyy vain Liikennepuistosta.

• Aita ei riistä vapautta vaan tuo sitä lisää. Niin puistossa olevalle aikuiselle kuin lapsellekin.

• Vessa (voisi jopa maksaa muutaman sentin. Saataisiin katettua kustannuksia ja ehkäistäisiin ilkivaltaa). Halvempi vaihtoehto olisi puiston infotaulun yhteyteen ( jos sellainen puistossa on) laittaa maininta siitä,  mistä löytyy lähin yleinen käymälä.

• Erilaiset touhuamisvälineet eri puistoihin. Nyt tarjonta on melkoisen yksipuolista. Samat vekottimet seuraavat puistosta toiseen. Iloinen yllätys oli yhdessä puistossa yhteiseksi tarkoitetut hiekkalelut. (Ainakin tämän kaupunki voisi edullisesti toteuttaa Keskuspuistossa, joka  kesäisin houkuttaa turisteja.)

• Puistojen esteettömyyteen kiinnitettävä huomiota. Turvahiekan käyttäminen paksuna kerroksena koko puistossa estää kulkemisen vaunujen kanssa.

• Puistoihin olisi hyvä saada sopivaa tekemistä vauvasta vaareihin. Nuorisolle voisi olla tarjolla parkour-rataa, isompiin puistoihin mahtuisi skeittiramppi jos toinenkin; vanhuksille penkkejä ja vaikkapa iso shakkiruudukko.

• Puistojen kunnossapidosta tulisi voida huolehtia ympäri vuoden ja rikkoontuneet vekottimet tulisi saada kuntoon mahdollisimman nopeasti.

Kaikesta tästä innostuneena bloginaiset ideoivat seuraavaa.

1. Sinilinnun yhteyteen heinäkuun ajaksi puistoruokailu. Tilat kaupungilta, ruuat vapaaehtoisvoimin. Ensin vaikkapa pari kertaa viikossa, jos kiinnostus kasvaa, lisätään kertoja.
2. Tuotetaan Muistojeni puistot- julkaisu. Kaikki halukkaat saisivat kirjoittaa omat puistomuistelonsa ja niistä kerättäisiin julkaisu. Tuotolla ( mainokset, tukijat, lahjoittajat) hankitaan johonkin puistoon jokin hilavitkutin. Tälläistä toimintaa tukenee Kordelinin säätiö, Taidemuseota voisi kysyä yhteistyöhön?
3. Järjestetään vanhojen hiekkaleikkikalujen keräys. Jaetaan puistoihin yhteiseen käyttöön.
4. Lapsille ja nuorille järjestettäisiin suunnittelukilpailu teemalla Unelmieni puisto. ( Kts. Helsingin Sanomien artikkeli 19.6 2011) Ideat myös huomioitaisiin esimerkiksi uutta Liikennepuistoa suunnitellessa.
5. Ankkalammen puistosta kaikkien raumalaisten olohuone ja koko Rauman ylpeydenaihe. Yhteistyöhön uuden ajan puistoa ideoimaan ja toteuttamaan kotimainen LAPPSET. Rahoituksessa auttamaan niin yrittäjät kuin Lionsit yms. Voitaisiin järjestää hyväntekeväisyyshuutokauppa, jonka tuloilla puisto kunnostettaisiin.
6. Keskuspuiston aitaa voisivat olla rakentamassa kaupungin lisäksi OPEKAS ry:n käsityöopettajaopiskelijat. Samalla kun aita vihittäisiin käyttöön puistossa voitaisiin järjestää lastentapahtuma, jonka ohjelmasta vastaisi kaupunki yhdessä opiskelijoiden kanssa. ( SAMK, YO)
7. Pitsiviikoille saatava lisää toimintaa alle viisivuotiaille lapsille. ( Pitsisirkus?, Pitsiseikkailurata puistossa?, Puiston koristelu pitsein? )
8. Luotava yhdessä kaupungin kanssa toimintamalli ideoiden toteuttamiseksi. Kuka vastaa ideoinnista, toteutuksesta, rahoituksesta? Mikä on aikataulu?

Ehdota lisää!

MARAKATTEJA JA AHVENIA AHONPELLON LEIKKIKENTÄLLÄ

Testiryhmän ainoa Ellun kanat -elämää viettävä yksikkö kävi kurkkaamassa Paroalhossa sijaitsevan Ahonpellon leikkikentän. Testiryhmä sai vahvistuksekseen team Eppen.

Tässä leikkipaikassa on toimiva yhdistelmä kaikkea tarpeellista. Peruselementit keinu, liuku ja hiekkis ovat mallikelpoisia. Lisänä on variaatio hetkuttimia isommille ja pienemmille. Pöytä penkkeineen on siisti, mutta roskis on perinteinen vihreä sylinteri, joka nopeasti täyttyvänä on lähinnä lintujen suosikki. Nuorison käynneistä on muistona rattoisia, syvällistä ajattelua ilmaisevia kirjoitteluja ja iki-ihana aurinko. Kaiken kaikkiaan leikkikentän yleisilme on siisti ja kutsuva.

Lapsista makein juttu on liuku-kiipeilyteline, jossa koko porukalla, ikähaitari puolitoistavuotiaasta nelivuotiaaseen, on lystiä. Marakatit Tiltsu ja Eppe yllättävät äiskät kiipeämällä helposti telineen istuintasanteille. Äideiltä ei vastaava onnistu samalla ketteryydellä. Ahtiakin nakottaa päästä orrelle istumaan, mutta äidin osoittamasta huimasta akrobatiasta huolimatta kerta riittää. Etenkin kun äiti nasauttaa vielä Ahdin otsan istuinlautaan laskeutumisvaiheessa. Onneksi puistossa on paljon muutakin kiinnostavaa.

Lapset ovat jo ehtineet ihastella leikkikentän naapurissa olevaa kaunista puutarhaa, kun siellä alkaa tapahtua jotain todella kiehtovaa. Talon isäntä on käynyt ongella ja alkaa nyt perata ahven-saalistaan. Asiasta ovat innoissaan myös talouden kissat. Hetken aidan yli kurkittuamme meille tarjotaan toisenlaista viihdettä: puistoon saapuu rekka-auto hiekkalastissa. Kuski alkaa kauko-ohjatusti siirtää hiekkaa potentiaalisiin muksahduskohtiin.

Testiryhmä ei näin pilvisenä päivänä keksinyt kummempaa valituksen aihetta. Leikkikentän ympäristö on vehreä ja todennäköisesti puut tarjoavat hieman varjoakin kesäkuumalla. Leikkikentälle Monnankadulta johtava metsäpolku on mukava kulkea ja sujuu melko helposti myös vaunuilla. Tiltsu ja Eppe totesivat puiston olevan yksiselitteisesti "ihana".