MARAKATTEJA JA AHVENIA AHONPELLON LEIKKIKENTÄLLÄ

Testiryhmän ainoa Ellun kanat -elämää viettävä yksikkö kävi kurkkaamassa Paroalhossa sijaitsevan Ahonpellon leikkikentän. Testiryhmä sai vahvistuksekseen team Eppen.

Tässä leikkipaikassa on toimiva yhdistelmä kaikkea tarpeellista. Peruselementit keinu, liuku ja hiekkis ovat mallikelpoisia. Lisänä on variaatio hetkuttimia isommille ja pienemmille. Pöytä penkkeineen on siisti, mutta roskis on perinteinen vihreä sylinteri, joka nopeasti täyttyvänä on lähinnä lintujen suosikki. Nuorison käynneistä on muistona rattoisia, syvällistä ajattelua ilmaisevia kirjoitteluja ja iki-ihana aurinko. Kaiken kaikkiaan leikkikentän yleisilme on siisti ja kutsuva.

Lapsista makein juttu on liuku-kiipeilyteline, jossa koko porukalla, ikähaitari puolitoistavuotiaasta nelivuotiaaseen, on lystiä. Marakatit Tiltsu ja Eppe yllättävät äiskät kiipeämällä helposti telineen istuintasanteille. Äideiltä ei vastaava onnistu samalla ketteryydellä. Ahtiakin nakottaa päästä orrelle istumaan, mutta äidin osoittamasta huimasta akrobatiasta huolimatta kerta riittää. Etenkin kun äiti nasauttaa vielä Ahdin otsan istuinlautaan laskeutumisvaiheessa. Onneksi puistossa on paljon muutakin kiinnostavaa.

Lapset ovat jo ehtineet ihastella leikkikentän naapurissa olevaa kaunista puutarhaa, kun siellä alkaa tapahtua jotain todella kiehtovaa. Talon isäntä on käynyt ongella ja alkaa nyt perata ahven-saalistaan. Asiasta ovat innoissaan myös talouden kissat. Hetken aidan yli kurkittuamme meille tarjotaan toisenlaista viihdettä: puistoon saapuu rekka-auto hiekkalastissa. Kuski alkaa kauko-ohjatusti siirtää hiekkaa potentiaalisiin muksahduskohtiin.

Testiryhmä ei näin pilvisenä päivänä keksinyt kummempaa valituksen aihetta. Leikkikentän ympäristö on vehreä ja todennäköisesti puut tarjoavat hieman varjoakin kesäkuumalla. Leikkikentälle Monnankadulta johtava metsäpolku on mukava kulkea ja sujuu melko helposti myös vaunuilla. Tiltsu ja Eppe totesivat puiston olevan yksiselitteisesti "ihana".