Syystuulen jo tuivertaessa lähti 2/3 testiryhmästä kohti Viipurin puistoa, joka löytyy Seminaarinmäen katveesta, ammattikoulun kyljestä. Puisto oli oikein soma ja ryhmän alkuperäiskansaan kuuluva mama ilahtui uutuuttaan hohtelevista härveleistä. Viime käynnillä olivat kuulemma vielä old school, mikä tällä kertaa ei ole synonyymi paremmalle.
Viipurin puisto on ikäänkuin kaksiosainen: on leikkikenttä ja tunnelmointipuoli. Välissä kasvaa puskapöheemiä, mutta se ei varsinaisesti estä pääsyä puolin eikä toisin. Tunnelmointipuolelle on tehty pieni kanaalintapainen, jonka yli pääsee paria somaa, mutta varsin heikossa hapessa olevaa kaarisiltaa pitkin. Yksi huvimajakin löytyy. Perheen pienempien kannalta olisimme toivoneet jotain pientä estettä veden ja leikkikentän välille. Onneksi tällä kertaa toimi vanha kunnon keksisumutus (pussin rapina ja "otatko keksin"-kailotus houkutteli taaperon takaisin kuivemmalle maalle).
Puisto on sikäli kiva, että siinä on pientä piknik-potentiaalia. Täytyy testata ensi kesänä. Puiston toiselta reunalta nousee Seminaarimäelle pieni metsäinen kaistale, joka tarjoaa oivaa virikettä lapsosille ja hyvää kiipeilytreeniä perässäjuokseville. Toisella reunalla aluetta rajaa Eteläkadun puistosta tuttu harva puuaita, jonka psykologinen vaikutus on onneksi hieman suurempi kuin sen todellinen läpipääsemättömyys.
Kiipeilyteline oli oikein pätevä ja turvahiekkakin kätki sisäänsä aarteen, joka tosin osoittautui kissanp----ksi. Ahti ehti tovin leikkiä niillä "oksilla" ennen kuin äiree huomasi asian oikean laidan. Tänks vaan mirri. Roskis oli sellaista pientä puistomallia ja melko täynnä. Käyntimme jälkeen jätteet jo vilkuttelivat aukosta eli josko isomman saisi tai tiuhemman tyhjennystahdin.
Kaiken kaikkiaan puisto oli ihan mukava yllätys ja vain pientä pintaremonttia vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti