Lajon leikkikenttä on sen verran hyvin jemmassa, että täytyy kysyä neuvoa. Helpostihan puisto löytyy, kun ymmärtää seurata kerrostalojen keskelle sujahtavaa pyörätietä. Itse asiassa kerrostalojen keskelle ei juuri muuta mahdukaan kuin laaja leikkikenttä. Mikä yllätys!
Testiryhmän 2/3 innostuu heti kiipeilytelineestä, jossa on kaksi liukua, toinen niistä Keskus-
puistosta tuttu keltainen kieppi. Ahti ja Aatos eivät vielä pääse yksin kiipeämään telineeseen, joka siten on viisaasti suunnattu hieman isommille muksuille. Liukuihin on silti päästävä, joten äidit tempautuvat mukaan toimintaan.
Riittävästi liu'uttuamme alamme hahmottaa puiston laajuutta. Siis tuokin kuuluu vielä tähän leikkikenttään! Alue on jaettu neljään osaan, joista yksi on suunnattu porukan pienimmille. Puistosta löytyy vetkuttimia moneen makuun ja tämän hiekkiksen kokoa ei voi kukaan moittia - siihen mahtuu vaikka päiväkotiryhmä. Varttuneemmalle osastolle on tarjolla koripallotolppa (asfaltin kunto ei tosin häikäise).
Kerran puiston läpikäytyään testiryhmä kapusi teletappikukkulalle evästauolle. Äidit totesivat olevansa yllättyneitä puiston siisteydestä ja viihdykkeiden runsaudesta. Pari puutetta onnistuimme keksimään. Vauvakeinuja ei löytynyt edes pienten puolelta, mutta kaipa akuutin tarpeen iskiessä voi uskaltautua läheisen kerrostalon pihalle, jossa vauvakeinuja oli tarjolla useampi. Roskista ei myöskään löytynyt, vaikka kukkulalta tähyilimme ja supernuuskijat Urho ja Tiltsu puistoa kolusivat. Sellainen saattoi jossain luurata, mutta me emme löytäneet.

Leikkikentältä löytyi toinenkin pöytä penkkeineen, lisää keinuja ja hiukka erilainen karusellin kaltainen. Kaikkiaan varsin hauska kokonaisuus monen ikäryhmän tarpeisiin. Puisto oli myös mukavan vehreä. Talvella teletappikukkula tarjoaa varmasti oivan pulkkamäen, joten palataan paikalle viimeistään, kun lunta saadaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti