Kartasta katsottuna Malikkavaheen leikkikenttä Paloahteella ei tunnu olevan ylivoimaisen kaukana keskustasta. Mutta karttapa ei kerro ylämäkiä. Puolisokaan ei jaksa tarkentaa "Älä mee Pohjoiskehää" -heittoaan, joten melko väsynyt mutta onnellinen äiti polkupyöräkärryineen puistoon saapuu. (Ei aloiteta nyt miesten kommunikaatiovaikeuksista. Perustetaan sille vaikka oma blogi myöhemmin.)

Pyöräilystä palautunut äitikin toteaa puiston varsin sympaattiseksi. Sijainti metsikön keskellä on mukava - kerrankin on sitä varjoa tarjolla, hiukka liikaakin. Eikä kaupunkilaislapsille ole koskaan liikaa metsikköä tarjolla. Puistossa on lapset hurmanneen kiipeilyliu'un lisäksi toinen, vanhempaa koulukuntaa edustava isompi liukumäki, iso hiekkis, kaksi keinua ja erikoinen kuudenistuttava hetkutin. Nuorison läsnä olon havaitsee vain tästä hetkuttimesta: ihan tosissaan on siinä voimia testattu, että on saatu kädensijat rutatuksi paikoiltaan. Pari "sarvea" on uusittu, loput odottavat vuoroaan. Puistoa roskilta varjelee molokki, eväshetkeä varten on pöytä penkkeineen.


Lapset viihtyvät puistossa hyvin ja keksivät monta hauskaa tapaa hyödyntää uutta kiipeilyliuku-monitoimi-ihmettä. Tällaisia lisää Rauma leikkikentille! Ymmärrän kyllä Malikkavaheen puistosta vinkanneen äidin toteamuksen, että isommille lapsille ei puistossa ole paljoa tarjolla. Ehkäpä puistoon mahtuisi vielä vaikkapa isommille suunnattu kiipeilyrakennelma.
Paluumatka on alamäki-painotteisempi ja suorastaan rullaa. Malikkavaheen leikkikenttä oli hirmu kiva tämänkertaisen testiryhmän mielestä. Harmi vaan, että välissämme on niin monta ylämäkeä.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti