Allekirjoittanut+family teki pienen lomaturneen Turun suuntaan männä viikolla. Tehdessämme täsmäiskun Kupittaan puistoon, puin nenälleni blogilasit ja tiirailin ympäristöä myös Sillä Silmällä. Kävimme ensin pikkuväelle suunnatulla leikkikentällä, jonka jälkeen pujahdimme muutaman metrin päässä sijaitsevaan Seikkis-puistoon. Tässä lyhyehkösti muutamia juttuja, jotka jäivät reissulta mieleeni:
Aita. Pikkupuiston ympärillä oli samanlainen aita, jollaisia olen nähnyt monien muissa kaupungeissa sijaitsevienn leikkipuistojen ympärillä. Aita on tummanvihreäksi tai mustaksi maalattua metallista "ritilää" ja fiksun ja huomaamattoman näköinen. Se rajaa alueen tehden siitä selkeän, mutta ei peitä mitään. Helpottaa puistossa oloa, eikä ainakaan minulle aiheuta minkäänlaista ahtaanpaikan kammoa.
Hiekkalaatikko. Hiekkalaatikko oli iso ja "monikulmaisen" muotoinen. Siihen mahtui useampi leikkijä ja useampi leikki. Jos vertaa vaikka Keskuspuiston onnettomaan mutteriin, niin notta terve. Hiekkiksessa oli myös pari pientä "virikehärveliä", joihin sai kaadella hiekkaa ja ihmetellä sen valumista. Paljon kiinnostavampaa, kuin keskinkertaisen kiipeilytelineen anti.
Katos. Keskellä puistoa tönötti pieni huvimajan tapainen. Aurinko porotti siihen malliin, että käyttöön tuli. Muuta varjoa puistossa ei sitten ollutkaan. Miinus siitä.
Vesi. Seikkiksen puolella oli vaikka mitä, mutta meidän pojat viehättyivät tuosta vanhimmasta voitehesta eli hookaksoosta. Pieneen lammikkoon oli rakennettu laituri, jossa nakotti kaksi vesiruuvia. Arkhimedeen hieno keksintö, jolla vettä saa nostettua veivaamalla alhaalta ylös (kiitos vanhalle hissanmaikalleni Bjarnelle, jotain jäi tähänkin päähän). Ja sitähän veivattiin. Lammesta laiturille, josta se valui raoista takaisin lampeen ja ruuviin. Onneksi mukana oli pojan kummisetä, jolla riitti kiinnostusta ja apulihaksia veivaamiseen, kun Urho lepuutti muskuloitaan. Aatos taas säntäsi samantien vilvoittelemaan alueen läpi lorisevaan pikku puroseen. Eikä meidän kesämies ollut ainoa, joka viilensi palleroista olemustaan turkulaisessa vedessä. Puro sai alkunsa ylempänä sijaitsevasta kahluualtaasta, jossa showstopperina oli vettä suihkuttava "vesisieni". Aivan mahtava! Purossa ei paljon vettä virrannut, tuommoista melkein puolitoistavuotiasta ehkä puoleen sääreen, mutta ihan riittävästi. Puron pohja ja seinämät oli tehty pyöreistä kivistä, joilla oli mukava istuskella ja tepastella.
Tässä nämä parhaiten mieleen jääneet, joista mielestäni voisi napata ideoita myös Rauman puistoihin nyt kun esim. Liikennepuistoa ja toivon mukaan myös Ankkalammen puistoa aletaan laittaa kuntoon. Ylläolevat ovat tietysti ihan puolueellisia näkemyksiä, joita saa vapaasti kommentoida ja kehittää edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti