MARAKATTEJA JA AHVENIA AHONPELLON LEIKKIKENTÄLLÄ

Testiryhmän ainoa Ellun kanat -elämää viettävä yksikkö kävi kurkkaamassa Paroalhossa sijaitsevan Ahonpellon leikkikentän. Testiryhmä sai vahvistuksekseen team Eppen.

Tässä leikkipaikassa on toimiva yhdistelmä kaikkea tarpeellista. Peruselementit keinu, liuku ja hiekkis ovat mallikelpoisia. Lisänä on variaatio hetkuttimia isommille ja pienemmille. Pöytä penkkeineen on siisti, mutta roskis on perinteinen vihreä sylinteri, joka nopeasti täyttyvänä on lähinnä lintujen suosikki. Nuorison käynneistä on muistona rattoisia, syvällistä ajattelua ilmaisevia kirjoitteluja ja iki-ihana aurinko. Kaiken kaikkiaan leikkikentän yleisilme on siisti ja kutsuva.

Lapsista makein juttu on liuku-kiipeilyteline, jossa koko porukalla, ikähaitari puolitoistavuotiaasta nelivuotiaaseen, on lystiä. Marakatit Tiltsu ja Eppe yllättävät äiskät kiipeämällä helposti telineen istuintasanteille. Äideiltä ei vastaava onnistu samalla ketteryydellä. Ahtiakin nakottaa päästä orrelle istumaan, mutta äidin osoittamasta huimasta akrobatiasta huolimatta kerta riittää. Etenkin kun äiti nasauttaa vielä Ahdin otsan istuinlautaan laskeutumisvaiheessa. Onneksi puistossa on paljon muutakin kiinnostavaa.

Lapset ovat jo ehtineet ihastella leikkikentän naapurissa olevaa kaunista puutarhaa, kun siellä alkaa tapahtua jotain todella kiehtovaa. Talon isäntä on käynyt ongella ja alkaa nyt perata ahven-saalistaan. Asiasta ovat innoissaan myös talouden kissat. Hetken aidan yli kurkittuamme meille tarjotaan toisenlaista viihdettä: puistoon saapuu rekka-auto hiekkalastissa. Kuski alkaa kauko-ohjatusti siirtää hiekkaa potentiaalisiin muksahduskohtiin.

Testiryhmä ei näin pilvisenä päivänä keksinyt kummempaa valituksen aihetta. Leikkikentän ympäristö on vehreä ja todennäköisesti puut tarjoavat hieman varjoakin kesäkuumalla. Leikkikentälle Monnankadulta johtava metsäpolku on mukava kulkea ja sujuu melko helposti myös vaunuilla. Tiltsu ja Eppe totesivat puiston olevan yksiselitteisesti "ihana".

KESÄ JA KULTTUURI

Kultturellina tiiminä testiryhmä nautti myös Rauman kulttuuritarjonnasta. Kesän aikana tuli muun muassa jammattua niin Sami Hintsasen kuin Cleaning Womenin tahtiin ja ajeltua vanhalla karuselliautolla.

Aloitetaan kuitenkin piknik-paikka-vinkillä. Keskustan parhaimmistoa edustaa raatihuoneen eli museon sisäpiha, jossa on pöytiä, penkkejä ja oivallinen juoksurata muksuille. Kukkapenkeillä kirmaus on tietysti ankarasti kielletty.

Raatihuoneen sisäpiha on myös mainio konsertti-paikka, joskin yleisöä ei paikalle mahdottomia mahdu. Testiryhmän Tartu mikkiin -fani Tiltsu fiilisteli Sami Hintsasen tahtiin ko. kiertueen osuessa Raumalle. Oli jännittävää ja aika ihanaa. Ahtia eivät Hintsasen tulkinnat suuresti vakuuttaneet, vaan heppu nukahti kesken Bon Jovi -revittelyn.

Pitsiviikko tarjoaa melko nihkeästi toimintaa alle 5-vuotiaille, joten testiryhmän oli tyytyminen muutamaan tapahtumaan. Yksi testiryhmän kohde, musapaja, jouduttiin valitettavasti perumaan, joten pitsiviikon anniksi jäi hauska keppihevos-GP ja Mustan pitsin yön lastentapahtuma. Testiryhmäläiset eivät osallistuneet keppihevoskilpailuihin, mutta laukkasivat harjat hulmuten mukana tunnelmassa. Lystiä oli!

Lasten hulinat kaupungintalon sisäpihalla olivat muksuista mukavat. Hieno ajatus oli yhdistää nuorten vapaaehtoistyöleiri tähän tapahtumaan, vaikka Tiltsua ensin arveluttivat muuta kuin suomea juttelevat tyypit. Mutta hieno kierrätyskoru saatiin tehtyä. Musiikki oli vauhdikasta ja sai äidinkin jalan vipattamaan.

Galleria Keinu tarjosi testiryhmälle erilaista hauskuutta: siellä pääsi testaamaan Anu Sukasen tuunamaa entistä karuselliautoa. Onneksi ratteja oli kaksi.

Festivon ilmainen lapsille suunnattu konsertti jäi testiryhmältä kokematta, mutta katumusisoinnista saimme sentään nauttia. Tilta ei olisi millään malttanut jatkaa matkaa, vaan viulisti-trio lumosi kuulijansa. Tällaiset "konsertit" ovat mahtavia; musiikkielämys tuodaan ihmisten luo ja tarjotaan mahdollisuus pysähtyä ja vain kuunnella. Pieni pakohetki ympäröivästä hyörinästä.

Blue Sea Film Festival esitti lapsille Pörri-oravan seikkailuista kertovaa piirrettyä. Testiryhmän yksikkö sohlo ja solko kävivät kurkkaamassa ohjelmaa Sinilinnun päivänäytöksessä. Olimmekin sitten ainoat katsojat eikä solko jaksanut alkutekstejä pidempään, kun pihalla tapahtui paljon kiinnostavampaa. Äiti yritti olla samaan aikaan sisällä ja ulkona, mikä osoittautui haastavaksi. Ohjelma oli sen verran jännittävä Tiltsun mielestä, että typykin siirtyi ulkokatsomoon. Pörriä piti siitäkin huolimatta katsoa toinenkin jakso.

Lapsia kannattaa joskus ottaa mukaansa hieman yllättäviinkin juttuihin. Iltakukkuja a.k.a. bilehiiri Tiltsu änkesi äidin mukaan leffafestarin perjantai-illanviettoon Cleaning Womenia kuuntelemaan. Voimallisen äänentoiston johdosta jammailimme teltan ulkopuolella, mutta oli hauskaa - yksi kesän parhaista hetkistä.

Samppusten puiston vaisut vibat

Testiryhmän 2/3 kokoaa vielä kerran kaiken reippautensa - ja peräkärrynsä - ja polkee Sampaanalan Nurmelanpolun leikkikentälle. Ensivaikutelma on äideillä valitettavasti "ai tämmönen", mutta lapset ryhtyvät innokkaasti testauspuuhiin. Paitsi Aatos, joka ottaa tirsat kärryssä.

Tämän puiston kohderyhmä tuntuu olevan yli nelivuotiaat, ehkä parhaiten viihtyvät eskari-ikäiset. Kiipeilyteline-liuku-kombinaation lisäksi leikkipuisto tarjoaa keinuja, kolme kieputinta ja kaksi erilaista hytkytintä, joihin mahtuu useampikin muksu. Hiekkalaatikko antaisi tekemistä porukan pienimmille, mutta sitä ei puistossa ole.

Testiryhmä istuutuu nurtsille penkin sijasta ja miettii jatkotoimia. Vempeleet on käyty läpi nopeasti ja äitejäkin on jo pyöritetty kieputtimissa pahoinvointiin asti. Suuntaamme katseemme Aatoksen ohjaamana pyörätien toiselle puolelle metsään. Polku on jyrkempi kuin arveltiin, mutta selviämme kunnialla ylös asti ja teemme pienen kiepin metsässä. Alastuloa varten löytyy loivempi rinne. Äidit eivät enää anna sykkeen laskea, vaan pakkaavat lapset kärryihin ja lähtevät kotimatkalle.

Samppusten puiston vekottimet ovat periaatteessa varsin hauskoja, mutta testiryhmä ei nyt edustanut kohdeikäryhmää. Vai onko testiryhmä nähnyt jo niin paljon leikkikenttiä, ettei meihin enää helposti tehdä vaikutusta?

Laaja kuin Lajon leikkikenttä

Lajon leikkikenttä on sen verran hyvin jemmassa, että täytyy kysyä neuvoa. Helpostihan puisto löytyy, kun ymmärtää seurata kerrostalojen keskelle sujahtavaa pyörätietä. Itse asiassa kerrostalojen keskelle ei juuri muuta mahdukaan kuin laaja leikkikenttä. Mikä yllätys!

Testiryhmän 2/3 innostuu heti kiipeilytelineestä, jossa on kaksi liukua, toinen niistä Keskus-

puistosta tuttu keltainen kieppi. Ahti ja Aatos eivät vielä pääse yksin kiipeämään telineeseen, joka siten on viisaasti suunnattu hieman isommille muksuille. Liukuihin on silti päästävä, joten äidit tempautuvat mukaan toimintaan.

Riittävästi liu'uttuamme alamme hahmottaa puiston laajuutta. Siis tuokin kuuluu vielä tähän leikkikenttään! Alue on jaettu neljään osaan, joista yksi on suunnattu porukan pienimmille. Puistosta löytyy vetkuttimia moneen makuun ja tämän hiekkiksen kokoa ei voi kukaan moittia - siihen mahtuu vaikka päiväkotiryhmä. Varttuneemmalle osastolle on tarjolla koripallotolppa (asfaltin kunto ei tosin häikäise).

Aivan kaikkien laitteiden toiminnot eivät testiryhmälle auenneet. Kuvassa oleva laite oli kuitenkin sovellettavissa kaiu'un testaamiseen. Kyllä komeasti kimpoili huuto kerrostalojen seinistä!

Kerran puiston läpikäytyään testiryhmä kapusi teletappikukkulalle evästauolle. Äidit totesivat olevansa yllättyneitä puiston siisteydestä ja viihdykkeiden runsaudesta. Pari puutetta onnistuimme keksimään. Vauvakeinuja ei löytynyt edes pienten puolelta, mutta kaipa akuutin tarpeen iskiessä voi uskaltautua läheisen kerrostalon pihalle, jossa vauvakeinuja oli tarjolla useampi. Roskista ei myöskään löytynyt, vaikka kukkulalta tähyilimme ja supernuuskijat Urho ja Tiltsu puistoa kolusivat. Sellainen saattoi jossain luurata, mutta me emme löytäneet.

Pienten puolelta löytyi mopo-hytkytin sivuvaunulla, keinuja, kiva eväspöytä penkkeineen ja nihkeäliukuinen mutta iloinen liukumäki. Ahti oppi, ettei liukuun kannata lähteä kiipeämään heti toisen perässä. Kirjaimelliseti kantapään kautta meni oppi perille.

Leikkikentältä löytyi toinenkin pöytä penkkeineen, lisää keinuja ja hiukka erilainen karusellin kaltainen. Kaikkiaan varsin hauska kokonaisuus monen ikäryhmän tarpeisiin. Puisto oli myös mukavan vehreä. Talvella teletappikukkula tarjoaa varmasti oivan pulkkamäen, joten palataan paikalle viimeistään, kun lunta saadaan.

Wau, sanoi Tilta, kun Uotilan leikkikentän näki

Testiryhmän vielä lomaileva 2/3 otti vinkistä vaarin ja lähti tutustumaan Uotilan Siilotien leikkikenttään. Nimiä mainitsematta todettakoon, että toinen kolmannes saapui paikalle sankarillisesti pyöräkärryin, toinen epäurheilijamaisesti autolla. (Hannalla oli kyllä ihan hyvä syy, ja vielä itsestä riippumaton.)

Ensivaikutelma oli niin lapsilla kuin aikuisilla, että onpas runsaasti kaikkea ja ihan uusiakin juttuja. Puistoon oli valittu hieno kokoelma eri vempelevalmistajilta kaikki ikäryhmät huomioiden. Mamatkin intoutuivat kokeilemaan kiipeilytelineliu'un pyörivää väkkyrää. Kokeilu ei vaatinut uhreja, mutta jätimme silti pukkitappelut väliin - vaikka siihenkin olisi ollut tarjolla oivallinen tasapainoilulauta.

Pienten puolelta löytyi mopohytkytin, liuku ja kiva mökki, jossa oli hella ja hiekkasihtejä. Mökki oli ihan huippu muksujen mielestä. Välimaastossa sai ajella autolla, keinua tahi kiivetä liukumäkeen. Olipa telineessä jopa kiipeilyseinä! (Osoittautui äidille liian vaativaksi. Mutta kun kengät lipsus!) Aatos ja Ahti kykenivät kiipeämään liukuun, mutta alas tultiin vain äidin avustuksella. Ahti onnistui kerran livahtamaan yksikseen ja oli turhan jännittävää. Miksi liu'uissa pitää muuten olla pieni hyppyri? Mamojen takapuolet eivät ainakaan moista kaipaa.

Isompien puoli tarjosi enemmän kiipeilyhaasteita. Keinut löytyivät sieltäkin. Puistossa oli kaksi penkkiparia, joista ainakin toiseen testiryhmä visioi jonkinlaisen katoksen auringolta tai sateelta suojaamaan. Jokin ihan simppeli olisi riittävä. Molok löytyi ja muutenkin leikkikenttä oli melko siistissä kunnossa; hieman oli nuorisolta jäänyt eväsretken roskia siivoamatta. Kenttää reunusti aita, joskin sisääntuloa varten oli jätetty runsaasti varaa ilman portteja. Testiryhmä totesi kuitenkin, että eiköhän sellaisen aukon aina yksi mama pysty blokkaamaan. Onneksi puistoon johtava tie on melko rauhallinen (viereinen ei niinkään).

Tältä leikkikentältä muksut eivät halunneet millään lähteä. Etenkin pienten puolen mökkiin ja liukuun keksittiin hirmuisen kivoja leikkejä. Testiryhmä suosittelee yksimielisesti Uotilan puistoa. Olisikohan siellä jopa Rauman paras kokoelma leikkivälineitä? Näin testiryhmä uskaltaa tämän kesän perusteella väittää.





Onnistuu se eväshetki ilman pöytääkin. Sitä voi mennä vaikka nurtsille istuskelemaan. (Mitä lapsille annettiinkaan evääksi aikana ennen banaaneja...)

Arvonta on suoritettu

Onni suosi seuraavia: Pipsa, Johanna ja Pyryn ihminen. (Fanfaarit!)

Ilmoittakaa yhteystietonne minulle s-postilla annamari.numminen@gmail.com viimeistään keskiviikkoon 17.8. mennessä, niin saatte lisäohjeita palkinnon lunastamiseksi. Ilmoittakaa myös, jos ette voi palkintoa vastaanottaa.

Palkintona on viikonloppuiset vapaaliput saaristoon. Lippu sis. edestakaisen kuljetuksen Kuuskajaskariin tai Kylmäpihlajaan. Lippuja on 2 kpl.
RAUMAN SAARISTOKULJETUS liikennöi  Kuuskajaskariin ja Kylmäpihlajaan
viikonloppuisin  20-21.8.  ja 27.-28.8.

Lähdöt mm. klo 12 ja 15.10 Aikataulu löytyy: Rauma matkailijan opas s. 8.

Sellainen ol' Viipuri

Syystuulen jo tuivertaessa lähti 2/3 testiryhmästä kohti Viipurin puistoa, joka löytyy Seminaarinmäen katveesta, ammattikoulun kyljestä. Puisto oli oikein soma ja ryhmän alkuperäiskansaan kuuluva mama ilahtui uutuuttaan hohtelevista härveleistä. Viime käynnillä olivat kuulemma vielä old school, mikä tällä kertaa ei ole synonyymi paremmalle.

Viipurin puisto on ikäänkuin kaksiosainen: on leikkikenttä ja tunnelmointipuoli. Välissä kasvaa puskapöheemiä, mutta se ei varsinaisesti estä pääsyä puolin eikä toisin. Tunnelmointipuolelle on tehty pieni kanaalintapainen, jonka yli pääsee paria somaa, mutta varsin heikossa hapessa olevaa kaarisiltaa pitkin. Yksi huvimajakin löytyy. Perheen pienempien kannalta olisimme toivoneet jotain pientä estettä veden ja leikkikentän välille. Onneksi tällä kertaa toimi vanha kunnon keksisumutus (pussin rapina ja "otatko keksin"-kailotus houkutteli taaperon takaisin kuivemmalle maalle).

Puisto on sikäli kiva, että siinä on pientä piknik-potentiaalia. Täytyy testata ensi kesänä. Puiston toiselta reunalta nousee Seminaarimäelle pieni metsäinen kaistale, joka tarjoaa oivaa virikettä lapsosille ja hyvää kiipeilytreeniä perässäjuokseville. Toisella reunalla aluetta rajaa Eteläkadun puistosta tuttu harva puuaita, jonka psykologinen vaikutus on onneksi hieman suurempi kuin sen todellinen läpipääsemättömyys.

Kiipeilyteline oli oikein pätevä ja turvahiekkakin kätki sisäänsä aarteen, joka tosin osoittautui kissanp----ksi. Ahti ehti tovin leikkiä niillä "oksilla" ennen kuin äiree huomasi asian oikean laidan. Tänks vaan mirri. Roskis oli sellaista pientä puistomallia ja melko täynnä. Käyntimme jälkeen jätteet jo vilkuttelivat aukosta eli josko isomman saisi tai tiuhemman tyhjennystahdin.

Kaiken kaikkiaan puisto oli ihan mukava yllätys ja vain pientä pintaremonttia vailla.