Vanhan Rauman asukkaina 2/3 testiryhmästä viettää usein aikaansa Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioilla ja sen lähipuistoissa (talven parhaat pulkkamäet tarjoava puisto muurin toisella puolen on muuten nimeltään Katarina Westerlingin puisto). Rauniopuistossa on hyvät polut potkupyöräilyyn ja melko hyvin rajattu vaeltelumahdollisuus karkailuviettisille. Tietysti ympäröivältä muurilta voi pudota ja todennäköisesti itse raunioilta tullaan vielä putoamaan. Kolmevuotiasta nakottavat porraskivet, joita pitkin aukeaa reitti raunioiden päälle. Portaista paljon korkeammalle ei vain vielä ole lupa kiivetä. Sulo on tosin päässyt isin kanssa kiertämään koko raunion ympäri; oli hepulla melko pollea olo. Tilannetta tarkkailevaa äitiä kuulemma jännitti eniten.
Tilta on kiinnostunut myös haudoista ja haluaa tietää, kuka lepää missäkin. Suosikki taitaa olla se hauta, jonka koristeaitauksesta pääsee livahtamaan "sisäpuolelle" hautapaatta siivoamaan. Tiltan Ansu-täti tosin kutsuu tätä hautarauhan rikkomiseksi, mutta arkeologit ovat tunnetusti niuhoa porukkaa. (Äiti muuten otti viime syksynä pari askelta taaksepäin, kun paatta ympäröineet, kuivuneet lehdet pölläyttivät Tiltan jalkojen alta ilmaan jotain savulta näyttävää. Melko aavemaista.)
Raunioilla viihtyy valitettavasti myös se ihmisryhmä, jonka mielihupi on hajottaa pulloja. Äitejä tämä luonnollisesti jurppii (ja mitä ne turistitkin ajattelee!?). Pitäisi aina varata roskapussi ja näppylähanska mukaan.
Katarina Westerlingin puistossa on hauska juoksennella ja tulla alas mäkeä eri tyyleillä. Äidit ovat testanneet mm. vierimistä (kivuliasta pommpujen takia). Puistosta on poistettu joskus siellä olleet härpäkkeet (paljaskonttinen muistaa ainakin karusellin, keinut ja hiekkiksen), mutta tämä puisto saa hyvin olla vapaa valmiista virikkeistä.
Hiekkatien toisella puolen oleva Tekkalan puisto on saanut vetonaulakseen Cedercreutzin sirkushevosta esittävän patsaan. Testiryhmän mielestä parasta tässä puistossa on kuitenkin sen hyvin pieni metsikkö. Vanhat kuuset ovat aivan mahtavia ja niiden varjossa kulkeva polku on muksuista aina yhtä lumoava. Ahdista on kiinnostavinta katsella ohi vyöryvää liikennettä. Yksikään testiryhmäläinen ei ole vielä vonkunut hevosen selkään, vaan tyytynyt taputtelemaan ontosti kumahtavaa kylkeä.
(Huom. Tämän jutun kuvat ottanut Tilta)
Olen samaa mieltä, että puisto on viihtyisä ja virikkeitä tarjoava sellaisenaan. Luontoäiti tarjoaa viihdykettä kyllikseen.
VastaaPoistaRaunioissa on niin hyviä kuin huonoja puolia. Ne tarjoavat lapsille mahdollisuuden kiipeilyyn, tutkimiseen ja moniin mielikuvitusleikkeihin. Huono puoli liittyy juuri kiipeilyyn, koska vaarana on putoaminen ja loukkaantuminen. Kenties "rauniokiipeily" soveltuu parhaiten kuudennen ikävuoden kieppeillä oleville tai vanhemmille lapsille, joiden motoriset valmiudet soveltuvat tällaiseen toimintaan. Vaikka haavereilta ei voi aina välttyä, oli lapsi minkä ikäinen tahansa.
Puisto on tosi suosittu aina talvisin. Ehkäpä parhaita pulkkamäkiä Raumalla! Tietty vielä parempi olis, jos talveksi vaikka vähän jäädytettäis( ainakin osa) mäestä ja tehtäis kunnon laskuramppi. Vanhanajan napakelkkakin olis tosi helppo ja halpa toteuttaa. Ja Rauman henkeen sopiva.
VastaaPoistaNapakelkalle kannatusta! Just sitä vanhaa Raumaa lapsillekin!
VastaaPoistaOsaisikohan kukaan valaista minua sillä tiedolla, että mistähän Tekkalan puisto on saanut nimensä tai keneltä.
VastaaPoistaItselleni tämä sukunimi periytyi naimisen kautta neljäkymmentä vuotta sitten. Jälkikasvu kantaa sitä jo ihan "oikeesti."
Nimim. Ihan vahingossa tälle sivulle eksynyt