Ahteentien leikkikenttä-poppelilumen puistossa

Ahteentien leikkipuistoon saavuttuaan testiryhmää kohtaa lumoava näky: sataa lunta! Pikaisen luonnontieteellisen analyysin johtopäätöksenä syytämme hellepäivän lumisateesta läheistä poppelia. Poppelilumi on kyllä kaunista, mutta sitä on kaikkialla ja se tarttuu vaatteisiin kuin takiaiset. Onkohan järkevää yhdistää leikkikenttä ja paljon "roskaa" tuottava puulaji? Samaan kyseenalaisten kerhoon kuuluvat myös kaikki piikikkäät pensaat. Marjapensaita tilalle! Hiljan mielestä poppelilumi tosin maistui paremmalta kuin äidin tyrkyttämät maissinaksut. Äidit eivät poppelilunta maistaneet, mutta maissinaksuja syöneinä olettivat Hiljan olevan oikeassa tässä makuasiassa.

Ahteentien puisto yllättää testiryhmän iloisesti: puisto on siisti ja vempeleitä on runsaasti ja testiryhmän kaikille ikäryhmille. Kaikki virikekeskukset ovat hyvässä kunnossa ja luonnon omaa temmellyskenttää on myös jätetty tarjolle kallioiden muodossa. Puita on lähinnä puiston laidoilla, joten jälleen äidit haaveilevat pienestä katoksesta puiston keskellä. Siellä voisi evästääkin pois poppelilumen armoilta. Etenkin Hannan mielialaa nosti molok, joka eväsroskamme nielaisi.

Aidat ja portit olivat kohdallaan. Vaikka aita oli varsin matala (ehkä puoli metriä), se pysäytti omia polkujaan kulkevat pikku miehemme. Eli ei sitä tämän korkeampaa tarvitakaan! Puisto oli pinta-alaltaan yllättävän suuri ja pinnanmuodoiltaan vaihteleva, joten Ahdillakin riitti vaellettavaa aitojen sisäpuolella. Aatosta jäi jurppimaan vesielementin puuttuminen.

Urho ja Sulo halusivat molemmat ja tietysti yhtä aikaa autoon. Kiistat ajovuoroista olivat melkoisia, mutta lopulta kumpikin pääsi tyydyttävässä määrin kuskiksi. Tilta puolestaan leikki pitkään pienissä "tunneleissa", joihin Hiljakin hetkeksi majoittui.

Testiryhmä tykästyi Ahteentien leikkikenttään. Sitä voi tosin helposti luulla kerrostalojen "pihaksi", mutta sitä se ei ole, vaan kaikille avoin leikkipaikka. Eikun kokeilemaan.

Lopuksi haluaisin vielä kiittää aina mukana kulkevia pikkuisia kosteuspyyhkeitä. Niillä on näppärä esipuhdistaa paidan selkämys, jos on vahingossa nojannut tuoreeseen linnunkakkaan (Ahti) tahi vähemmän tuoreeseen mustaan mälliin (äiti valkoisessa paidassaan). Kosteuspyyhkeet tuovat pelastuksen myös, kun Aatos ja Ahti suorittavat polkupyörän ketjujen rasvausasteen tarkastuksen. Mikä mahtava (ja aliarvostettu), äidin elämää helpottava keksintö!
Muistakaa tarkkailla mihin istutte! Ja etenkin nojaatte!